NÄYTTELIJÄ | ESIINTYJÄ | TUOTTAJA | MARKKINOINNIN MUSKETTISOTURI
Alkuvuosi 2022 on ollut vauhdikas! Moni tilaisuus siirtyi maailmantilanteen vuoksi alkuperäiseltä ajankohdaltaan tänne ja nyt on fiilis, että vihdoin tapahtuu!
Esimerkiksi elokuvamme Free Skaten ensi-ilta siirtyi lokakuulle, niin olemme saaneet järjestää yritysnäytöksiä eli firmoilla on ollut mahdollisuus muistaa asiakkaitaan ja yhteistyökumppaneitaan ostamalla yksityisnäytös ennakkoon elokuvallemme. Mikäli vastaava tilaisuus kiinnostaa, niin ota yhteyttä!
Kun katson tätä kirjoittaessani kotini ikkunasta ulos, niin oivallan, että näin sitä ollaan jo pitkällä syksyä – lempi vuodenaikani! Kevät ja kesä meni niin haipakkaa mukavien töiden merkeissä, että nyt löytyy vasta aikaa palata tänne kirjoittamaan menneen kesän tunnelmista ja kertomaan tulevasta.
Kevät meni elokuvan kuvauksissa kameran edessä ja takana, suosikkihotellini Park Hotel Turku ”Koti poissa kotoa” -mainoskuvauksissa, jonka lopputuloksen pääset näkemään klikkaamalla tästä. Kun vuosia sitten minua pyydettiin ensimmäistä kertaa heidän mainokseen esiintymään, ihastuin hotelliin täysin! Yksityinen ja perhe-yritys – joka jokainen huone on uniikki – sijainti keskellä kaupunkia, mutta kuitenkin omassa rauhassa. Nyt yhteistyömme on kestänyt jo vuosia ja olen siitä kiitollinen!
Myös Kanta-Hämeen Keskussairaalan Herra Sattusen uusin seikkailu kuvattiin keväällä ja kävin juontamassa sairaalan henkilöstöjuhlat Sattusen hahmossa. Ilta oli riemukas, mutta myös herkisti minut sairaala-henkilökunnan tärkeälle ja rankalle työlle. Arvostan.
Lisäksi tuurasin keväällä Hämeenlinnan Teatterissa, vastaten tiedottamisesta ja markkinoinnista.
Kesä taas meni upeasti Raumalla, Rauman Kesäteatterissa ”Kaksi Puuta” -romanttisen musiikkikomedian merkeissä. Toistaiseksi paras kesätyö, koska Rauma ja timanttinen työryhmä, jonka kanssa sai nyt jo toista kesää esittää tätä showta ilta toisensa jälkeen täysille katsomoille! Kiitos Rauman Kesäteatteri ja erityisesti yleisö!
”Sinun vuorosi loistaa! Kuvassa oikealta Mikko Töyssy, Veera Tapanainen, Miikka J. Anttila, Ria Kataja ja Hanna Vahtikari.
Kuva Henna Junnila / Rauman Teatteri
Kuva Henna Junnila / Rauman Teatteri
”Kaksi puuta” Kuvassa oikealta Otto Kanerva, Mikko Töyssy, Veera Tapanainen, Miikka J. Anttila, Hanna Vahtikari ja Ria Kataja.
Kuva Henna Junnila / Rauman Teatteri
Mitä seuraavaksi?
No keväällä kuvatun Free Skate -elokuvan jälkituotantoa ja jatkan Kanta-Hämeen Keskussairaalan Herra Sattusen hahmona seikkailuja sosiaalisessa mediassa. Sattusia pääset näkemään klikkaamalla tästä. Herra Sattusen syntytarinan voit lukea tästä.
Värikästä ja tunnelmallista syksyä!
Ilolla, Miikka
P.S. Showreelini voit katsoa klikkaamalla tästä.
Terveiset Jussi Gaalasta!
Pieni paluu Jussi Gaalan tunnelmiin… Kuva hetkeä ennen Gaalaan lähtöä.
Hiukset Maria Sirén Hair And Beauty, rusetti Woobs Design, smokki Niinatar ja tyyli Tiia Helén.
Jussi Gaalaan tien vei elokuvamme Kyrsyä – Tuftland, joka oli mukana yleisön suosikki -äänestyksessä.
Ilolla kerron nyt myös täällä, että par aikaa saan olla työstämässä uutta koko pitkää kotimaista, kansainvälisille markkinoille suunnattua elokuvaa Free Skate. Kyseessä on taitoluistelumaailmaan sijoittuva trilleri, jossa itse toimin yhtenä tuottajana ja näyttelijänä.
Hämeen Sanomat jo uutisoikin aiheesta: Kyrsyä – Tuftland -elokuvan porukka tekee Hämeenlinnassa taitoluistelutrilleriä
Helmi-maaliskuun vaihteessa vierailin ensimmäistä kertaa New Yorkissa inspiroitumassa loistavassa seurassa, katsoen ja kokien kolme toisistaan täysin erilaista teatteriesitystä – ääripäistä mainittakoon Sleep No More ja Broadwayllä King Kong-musikaali.
Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset ja Hämptonissa puhutaan palsta huomioi myös retkemme: Hämptonissa puhutaan: Kuka on teatterin uusi mysteerimies – ainakin hänellä on isot kanootit
Kuva Hanna Kanerva.
Paljon on jälleen tapahtunut; olen ollut mm. Cannesin Filmijuhlilla (tämä vaatisi oman kirjoituksensa) ja treenannut uutta kesäteatteri-esitystä ”Kaksi puuta, joka saa ensi-iltansa 30.6.2018. Esitys perustuu Juha Tapion biiseihin ja olen kiitollinen, että saan olla juuri tässä ja näin upeassa työryhmässä mukana. Erityisesti kesäteatterissa työryhmällä on iso merkitys; fiilis on sama kuin olisi parhaiden ystävien kanssa mökillä. Tämä on juuri se tunne, jonka tulisi välittyä katsojalle. Tervetuloa Hämeenlinnan Uuteen Kesätetatteriin!
Viime viikot ovat olleet täynnä mukavaa säpinää; meidän ulkomaillakin palkittu Kyrsyä-Tufltand-elokuva (paras ohjaus, paras pitkä fiktiivinen elokuva) sai Suomen ensi-iltansa Hitusen Hämyä-elokuvafestivaaleilla Hämeenlinnassa. Lisäksi on ollut kutsuvierasensi-iltaa ja sponsorinäytöstä jne. Kaiken tämän päälle on esitetty Naisia Hermoromahduksen Partaalla-musikaalia Hämeenlinnan Teatterissa, Arjen Yksinäiset-näytelmää Ofelia-ryhmän kanssa Porvoossa ja kuvattua tv-mainos Stockwomann.
Kuva yhteistyökumppanimme Tilitoimisto Angelma&Mäkelän 7.3.2018 järjestämästä näytöksestä kutsuvieraille. Kuvat ovat ikuistanut Pasi Vähänen.
Kuvassa näyttelijä Ria Kataja, joka myös näyttelee tässä elokuvassa. Rian vieressä näyttelijä Otto Kanerva. Riaa ja Ottoa voi nähdä myös nyt kesällä Hämeenlinnan Uudessa Kesäteatterissa, Kaksi Puuta-näytelmässä, joka perustuu Juha Tapion biiseihin.
Kyrsyä-Tuftlandin voi nähdä elokuvateattereissa 6.4. alkaen ja tästä voi lukea jo yhden arvion; Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset 10.3.
Kaiken elokuvaa koskevan uutisoinnin voi lukea myös täältä ja täältä.
Oli kunnia saada esiintyä Itsenäisyyspäivänä, pääjuhlassa Hämeenlinnan Torilla. Kiitos tästä kuuluu näyttelijä Mikko Virtaselle. Esitys oli hänen esikoisohjauksensa. Sain näytellä mm. päivitetyssä 7 veljestä-kohtauksessa vanhinta veljestä Juhania.
Kuva: Tero Niemistö.
Katso lisää tunnelmia täältä.
Miikka tässä moikka!
Ofelia-ryhmän esityksen teema on roolit ja ajattelin aluksi kirjoittaa ”jarruista” – jarruista itsessäni, jarruista, jotka liittyvät rooleihin – itse annettuihin ja ulkoa saatuihin.
Päätin kuitenkin kirjoittaa rohkeudesta. Tämän kuluvan vuoden teema itselläni on rohkeus.
Wikipedia määrittelee rohkeuden seuraavasti:
”Rohkeus on uskallus tehdä asioita välittämättä pelosta, kivusta, vaarasta, epävarmuudesta tai uhkailusta. Esimerkiksi benji-hypyn tehnyttä ihmistä voidaan pitää rohkeana. ”Fyysinen rohkeus” on rohkeutta kohdata fyysistä kipua, kärsimystä tai kuoleman uhkaa, kun taas ”moraalinen rohkeus” on kyky toimia oikein välittämättä vastustuksesta, häpeästä, skandaalista tai vähättelystä. Rohkeus on yksi kardinaalihyveistä. Rohkeus on subjektiivinen kokemus, sitä mikä yhdelle on rohkeaa on toiselle tavanomaista.”
Itselleni rohkeus tarkoittaa ainakin luopumista, avoimuutta, riskejä, paljastaa jotakin itsestään, paljastaa tuntevansa jotakin ja uskaltaa siitä huolimatta, että pelkää. Itse pelkään hylätyksi ja torjutuksi tulemista. Ehkä sen vuoksi olen jarrutellut monessakin asiassa: jättänyt sanomatta asioita, ajatellut liikaa muita tai mitä muut ajattelevat minusta. Pidätellyt itseäni.
On rohkeaa olla mukana tässä esityksessä, koska tämä on tutkimusmatka rooleihin itsessä ja ylipäätään tutkielma ihmisyydestä. Rohkeaksi tämän tekee se, että tässä jutussa kohtaa omat jarrunsa. Esityksen materiaali on tullut meiltä / meistä tekijöistä ja olemme lavalla myös ilman roolia – toki rooleissakin, mutta myös omana itsenämme.
Huomaan palaavani aina kysymään itseltäni kuka oikeastaan olen? On tietyt faktat ja sitten on paljon asioita, jotka ovat tulleet jostakin ulkopuolelta.
Rohkeutta on kohdata jarrut.
Miikka moikka!
Mikä on normaalii? Mikä on roolii?
Aiemmin kirjoitin rohkeudesta ja nyt olen tämän Ofelia-prosessin myötä ajautunut miettimään mikä on ”normaali” tai ”normaalia”?
Kuka määrittelee normaalin?
Normaali on tilastollisesta näkökulmasta se ”yleisin” ja myös käyttäytyminen sääntöjen mukaan.
Kaikilla on myös jokin mielikuva siitä mikä on normaalia, vaikka tietyssä iässä tai että jotkut asiat tulee saavuttaa tiettyyn ikävuoteen mennessä. Näitä asioita ovat vaikkapa auto, ura, puoliso, perhe, talo, pankkilaina… eli ns. menestyksen merkit.
Kuitenkin koen olevani epänormaali, kun väkisin tulee verrattua itseä muihin; ikätovereihin, lähipiiriin… Täytin juuri 29-vuotta – ikätovereillani alkaa olemaan omia lapsia, omistus-asunto ja perinteitä. Minulla ei ole lapsia – en edes tiedä haluanko. Omistusasuntoa ei ole myöskään vielä, mutta olen ASP-säästäjä. Perinteitäkään ei oikeastaan ole. Mm. nämä asiat saavat toisinaan tuntemaan, että olen ”epänormaali”.
Minulle on normaalia asiat, jotka tuntuvat oikealta ja resonoivat. Niitä asioita on vaikea selittää aina järjellä – se on vain voimistuva tunne, jota seuraa. Kutsumus? Teen asioita jotka tuntuvat hyvältä nyt.
Mietin, onko ”normaali” tiedostettu tai tiedostamaton rooli naapureita, työkavereita, sukulaisia ja kavereita varten? Ei varmasti aina, mutta ehkä sitäkin toisinaan. Miksi edes vertaan.
Siviilissä paineet eri rooleihin tulevat yleensä ulkopuolelta. Ne syntyvät muiden odotuksista ja odotusten aiheuttamista paineista.
Itsellänikin on paljon eri rooleja, joita olen vähitellen oppinut tunnistamaan. Osa näistä on tullut ulkopuolelta ja osan olen itse kehittänyt syystä jos toisesta. Teen koko ajan töitä sen eteen, että tulen enemmän tietoiseksi kaikista eri rooleista minussa ja opin käsittelemään tai jopa luopumaan niistä. Luopumaan myös itseni vertaamisesta muihin ja keskittymään seuraamaan omaa vaistoa.
Näistä rooleista kerron myös enemmän tässä Arjen yksinäiset -esityksessä. Tosiaan ensi-iltaan on juuri ja juuri kuukausi aikaa – olet sydämellisesti tervetullut! 
❤
(Tähän loppuun haluan linkata tämän biisin, joka tuli mieleen tätä kirjoittaessa. Ofelia-ryhmään kuuluva Neea Viitamäki soitti tätä biisiä erään toisen teatteriprojektin puitteissa ja jotenkin tämä sopii juuri tähän hetkeen.)
Jos jaksoit lukea tänne asti, niin tämä esitys on taatusi just sun juttu! Katso lisätietoja facebook.com/ofeliaryhma ja varaa liput ofeliaryhma@gmail.com.
Lue myös arvio klikkaamalla tästä!
(Tekstimateriaali: Ofelia-ryhmän FB-sivut ja ohjaajamme Ria Katajan FB-päivitys.)
Olen saanut kunnian olla mukana Martti Lutherin elämästä kertovassa musiikkinäytelmässä, joka on rakennettu nukkekuorolle, soitinyhtyeelle ja kahdelle näyttelijälle. Luvassa on herkkää että rouheaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Luther! on moninainen ja monitasoinen teos, joka tuo yhteen erilaisia elementtejä:
Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan nuorisokuoroista Aurorasta ja Vox Vanajasta muodostuvaa noin 70-henkistä kuoroa johtaa kanttori Ismo Savimäki. Kukin Aurorassa laulava nuori on tehnyt oman nuken, jonka on itse myös suunnitellut. Työtä ovat ohjanneet nukketeatteritaiteilija Hannu Räisä sekä teoksen ohjaaja Taina Maria Savimäki.
Puherooleissa ovat Antti Kemppainen Lutherina ja minä Miikka J. Anttila Hieronymuksena, joka haastaa tulisieluisen Lutherin. Esityksessä seikkailee myös keskiaikaisen commedia dell´arte -perinnettä henkivä pieni seurue naamionäyttelijöitä. Seurue kommentoi liikkeillään ja eleillään kuoron laulamaa tarinaa yleisölle.
Lisää ulottuvuutta teos saa kirkon kupoliin heijastettavista maalauksista. Tuire Toivolan teokset ovat sekä esittäviä kuvia että tunnelmaa rakentavia abstrakteja värimaisemia. Projisoinnin toteuttaa Veikko Pulli.
Eila Kostamon käsikirjoittama ja Antti Polameren säveltämä Luther! kantaesitetään Hämeenlinnan kirkossa 7. lokakuuta ja toinen esitys on seuraavana iltana 8. lokakuuta.
Katso traileri tästä.
Lue lisää täältä.
Lähde: http://www.hameenlinnanseurakunnat.fi/tapahtumat/kantaesitys-luther-hameenlinnan-kirkko-7-ja-8-10/
Hieronymus.
Kuvat: Tomi Vesaharju.
miikkajanttila.com 